Viime vuoden (2019) syyskauden aikana kaupungissamme tehtiin ulkoinen arviointi koskien talouden tasapainotusta. Työn suoritti Perlacon Oy kolmen hengen työryhmällä. Tavoitteena oli saavuttaa 40 miljoonan vuotuiset säästöt, joka tavoite nousi sitten 50 miljoonaan. Tuon voi suhteuttaa kaupungin vuosibudjettiin 1,3 miljardia, edustaen siis noin neljän prosentin säätöä toimintakuluissa tai vastaavasti tulojen lisäyksissä.
Käyn läpi aihetta ja pohdiskelen lopussa korona-viruksen vaikutuksia talousasioihin.
Oulun kaupungissa velka asukasta kohden oli erinomaisissa lukemissa suurimman osan vuosisadan ensimmäistä vuosikymmentä. Sitten se nousi seitsemässä vuodessa arvosta noin 500 €/as vuoden 2014 arvoon 3 300 €/as. Tuo velan nousu ajoittuu 2007 jälkeiseen ’menetettyyn vuosikymmeneen’ Suomen taloudessa. Samaan aikaan valtio vähensi koko ajan kuntien rahoitusta, vaikka lakisääteisten tehtävien määrä kasvoi koko ajan.
Sen jälkeen velka pysyi neljä vuotta ennallaan, mutta on nyt kääntynyt nousuun, jonka jatkumista ennusmerkit jo ennen koronaa osoittivat. Väestön ikääntyminen ja samanaikainen syntyvyyden lasku aiheuttavat lisähaasteita. Nyt koronakin huomioon ottaen nuo velkalukemat saattavat vielä kaksinkertaistua.
Siksi siis tuo selvitys tai arviointi. Mutta miksi ulkoinen? Eivätkö omat hallintokunnat ja virkamiehet osaisi asiaa paremmin.
Itse uskon, että toisen ’lääkärin’ arvio oli tarpeen saada. Toinen asia on sitten mitä kaikille asioille tehdään. Mutta siitä siis lisää.
Miten kaikki eteni?
Prosessi eteni niin, että alkusyksyllä työryhmä aloitti työnsä kaupunginhallituksen (KH) alaisuudessa. Saimme valtuuston ryhmäpuheenjohtajina myös antaa epäviralliset näkemykset puolueittain talousasioista tuon tasapainotuksen kannalta. Itse olin lisäksi useimmissa ohjausryhmän kokouksissa paikalla.
Tammikuun alussa työ oli valmis ja esiteltiin valtuustoseminaarissa 27.1.2020. Tuon jälkeen edettiin vielä KH:n ja valtuuston ryhmäpuheenjohtajien työryhmässä, jossa lajiteltiin esitykset koriin I, jotka voivat edetä ilman erityistä käynnistämistä; nämä ovat yleensä jo olleet vireillä ja saavat ’vain’ lisänäkökohtia tuekseen, koriin II, joissa vallitsee riittävä yksimielisyys että valmistelun voi aloittaa ja koriin III, josta tulisi saada parempi poliittinen yhteisymmärrys ennen etenemistä. Viimeinen kori saatiin tyhjäksi mm. siten, että osa asioista siirrettiin kokonaan pois valmistelusta.
Työryhmässä oli henki, että olisi tärkeää saada asiat eteenpäin, joten poliittiset ryhmät eivät alkaneet asioista kovasti tinkaamaan, koska joka tapauksessa kaikki Perlaconin esitykset etenevät virallisia valmistelukanavia myöten niihin päätöksentekoelimiin, joihin ne luonnostaan kuuluvat, eli esityksien hyväksyntä on vielä pääosin kaikissa asioissa edessä. Tässä vaiheessa voi tyytyväisenä muistaa, että päätökset kouluista tehdään valtuustossa.
Mitä siis päätettiin viedä eteenpäin valmisteluun?
Heti alkuun havainto, että Oulun ongelmana eivät ole suuret menot vaan pienet tulot. Perlaconin mukaan olemme jo tehneet kaupungissa suurimman osan niitä asioita, joita nämä yleensä esittävät muille kaupungeille korjaustoimiksi. Tuloja (verot, maksut) puolestaan on vaikea lisätä ilman että ne alkavat kurjistamaan ihmisiä tai vähentämään talouden toimeliaisuutta. Silti konsulttiyritys löysi säästökohteita runsaasti. Tässä listaa isoimmista asioista:
- Kiinteistöveroselvitys. Tässä käydään läpi kiinteistöjä tavoitteena saada todellinen kiinteistöjen määrä ja koko ja siis verotusarvo taulukoihin. Tällä uskotaan saatavan tuloja 3,6 miljoonaa vuodessa. Kunhan ensin panostetaan hankkeeseen ja saadaan ao. työt viimeisteltyä. Tähän, kuten muihinkin menee usein 2–3 vuotta että saadaan toteutettua. Tätä tulonlisäyksen määrää on tosin epäilty optimistiseksi tässä asiassa.
- Käyttömaksujen, pääsylippujen, taksojen, virhemaksujen jne. korottaminen. Tällä uskotaan saatavan hieman yli miljoona euroa vuodessa.
- Maksuttomien palvelujen muuttaminen maksullisiksi. Tässä oli useita lapsiin ja nuoriin kohdistuvia aloitteita. Näistä päätettiin, että selvitetään erikseen lapsiin/nuoriin ja näitä omaaviin perheisiin liittyvät kokonaisuudet. Eikä siis käydä yksittäisiä asioita kerrallaan.
- Liikuntapaikkamaksujen osittainen palauttaminen alle 18-vuotiaiden osalta päätettiin siirtää pois tarkastelusta. Arvioisin, että nämä nuorten ilmaiset liikuntapaikkamaksut edustavat tällä hetkellä yli miljoonan euron vuotuista avustusta toisaalta urheiluseuroille, toisaalta juuri näille lapsille/nuorille. Itse pitäisin kyllä parempana suoraa tukea nuorten toimintoihin. Tästä olen kirjoittanut aiemminkin.
- Sivistyksen ja kulttuurin palveluverkkotarkastelu toisi konsultin laskelmien mukaan jopa 13,2 miljoonan vuotuiset säästöt. Suurimpana tekijänä ovat varhaiskasvatuksen palvelujen säästöt lapsien määrän vähetessä. Toivottavasti tämä ei johda kenelläkään sellaiseen ajatukseen, että lapsia ei kannata hankkia tästä syystä.
- Esityksessä on myös kolmen kyläkoulun lopettaminen; kaksi niistä Oulujokivarressa kaukana muista kouluista. Kokonaisuudessa nämä ovat säästöjen promilleluokassa. Itse lähden siitä, että valmistelussa tulee löytää asukkaiden ja kyläyhdistysten kanssa toimivat ratkaisut koko yhteisöjen kannalta. Oulujokivarren ongelmana on ollut pitkään kaavoituksien pysähdyksissä olo. Tästä lisäksi väitetään että yksittäisten talojen erillistarveratkaisut eivät helpolla etene, jolloin niitä ei edes yritetä. Tämä hidastaa tuon entisen Oulujoen kunnan alueen kehittymistä, vaikka tuo alue voisi olla Oululle huomattava voimavara.
- Muut henkilövaikutukset (kuin ed. kohta); näillä tavoitellaan yhdeksän miljoonan säästöjä. Nämä tarkoittaisivat mm. hallinnon ja asiantuntijatehtävien uudelleen järjestelyä (3 miljoonaa) sekä liikelaitosten ja konserniyhtiöiden (6 miljoonaa) toimintojen kehittäminen. Tässä on kaikkea mahdollista ulkoistamisista ja organisaatiomuutoksista Digi-laitteisiin ja palveluista matkustamiseen sekä edustusmenoihin.
- Esimerkkinä henkilöstökulujen vähentämisestä on ateriakompensaation poistamista työntekijöiltä. Tällä säästettäisiin 1,2 miljoonaan vuodessa. Samoin esitetään henkilöstön maksuttoman pysäköinnin lopettamista. Säästötavoite tällä 1,5 miljoonaa.
- Tarpeettomista kiinteistöistä halutaan päästä eroon. Tässä ei lasketa kiinteistöille myyntivoittoa, vaan vuotuisten ylläpitokustannusten loppumista. Haasteita on erityisesti huonokuntoisissa eri tavoin suojelluissa rakennuksissa. Jos tällaista rakennusta ei saa purkaa, niin ostajaa edes nollahinnalla ei tahdo löytyä. Kyse ei ole aina edes hirveän vanhoista rakennuksista, vaan huonokuntoiset 70 tai 80 -luvuilla tehdyt rakennukset saattavat olla tällaisia tapauksia. Tällä tavoitellaan vajaan kahden miljoonan säästöjä.
- Teatterin kaupungilta saamista avustuksiin esitettiin 10 prosentin eli 0,45 miljoonan vuotuista säästämistä. Voisi ajatella, että tarkoittaisi esimerkiksi kymmenyksen vähentämistä tuotannoista ja näytöksistä. Tuo kuitenkin sitten poistettiin vähennyslistalta. Nythän korona lienee ainakin tänä vuonna toteuttanut säästöjä. Itse olen tyytyväinen, ettei kaupungin orkesteri ollut listalla.
- Hankintojen toteutuksen edistäminen. Säästötavoite kolme miljoonaa. Voisi kyllä ajatella, että tuo voisi olla saavutettavissa, mutta ehdottaisin tähänkin jonkinlaista ulkoista arvioita ja uskottavia toimenpide-ehdotuksia.
- Erilaisista vapaaehtoisista avustuksista olisi tarkoitus leikata kymmenen prosenttia eli 0,6 miljoonaa. Tässä lienee Oulu-opistonkin avustuksen ajateltu leikkaus mukana. Oulu-opiston osalta tuo tarkoittaisi leikkaamista sellaisien kurssien avustuksista, joita valtio ei tue.
- Kaupungilla on erilaisia, usein valtion tukemia hankkeita. Näitä on tarkoitus vähentää, koska usein käy niin, että vaikka hanke rahoitetaan pääosin valtion kassasta, niin hankkeen jälkeen on sitten syntynyt uusi toiminta, joka aiheuttaa kaupungille kuluja. Tästä vähennystavoite yksi miljoona.
- Pienistä kuluista esimerkkinä kuntaliiton ansiomerkkien hakemisen vähentämistä. Säästö 7 000 euroa vuodessa.
- Tärkeä kysymys on Business Oulun työllisyyden ja elinvoimaisuuden parantamisen onnistuminen. Tässä säästötavoitteena (mm. työttömyyden vähentymisenä) on 4,5 miljoonaa euroa vuodessa. Tässä yhteydessä on noussut esille valtiovallan edistämä työllisyyspalvelujen kuntakokeilu, jonka muotoilut eivät ole ainakaan Oulun näkökulmasta olleet aivan onnistuneita. Toinen näkökohta on elinvoimapalvelut, joiden koordinointia tulisi parantaa vaikkapa kaavoituksen ja kaupunginhallituksen toimintojen kanssa. Nämä asiat ovat nyt koronan myötä entistä tärkeämpiä pienten yritysten hengissä pysymisen lisäksi.
Mitä muuta aiheesta voisi sanoa?
Eräs asia, joka meitä perussuomalaisia ihmetyttää, on maahanmuuton kuluista säästämisen puuttumista tältä listalta. Mehän esitimme viime vuotisessa talousarviossakin kolme kohtaa valtuuston käsittelyssä mm. että tehdään selvitys maahanmuuton kustannuksista läpi kaikkien hallintoalojen, huomioidaan myös eri tyyppisten maahanmuuttajaryhmien kustannus- ja tuottovaikutukset. Ja että maahanmuuttoa pyrittäisiin vähentämään sellaisista maista ja kulttuureista, jotka ovat yliedustettuina poliisin julkaisemissa seksuaalirikostilastoissa. Tällaisille aloitteille ei yleensä tule kovin paljoa tukea. Mutta kiitos muille ryhmille tuesta silloin kun sitä on tullut; tällaistakin on tapahtunut.
Erityisen ongelmallinen asia maahanmuuton aiheuttamissa kuluissa on palvelujen tarjoaminen maahanmuuttajien kielillä. Nähdäkseni tämä aiheuttaa integraation heikkenemistä entisestään, kun ei ole tätäkään motiivia opetella suomen kieltä. Lopputulemina meille alkaa helpolla tulla vieraiden kulttuurien enklaaveja integraation sijaan. Ja nuo kielipalvelutkin maksavat. Samalla säästämme aika monesta muusta asiasta.
Näiden syiden vuoksi olenkin esittänyt eri yhteyksissä, että maahanmuuttoon, vieraskielisyyteen jne. kohdistuvat valtion avustukset tulisi kategorisesti lopettaa. Tällöin kunnat pyrkisivät saamaan vain sellaisia maahanmuuttajia, jotka tuovat kuntaan tuloja eikä kuluja.
Kulttuuripääkaupunkiasiasta on sanottu, että sen olisi myös pitänyt olla säästölistalla. En ole itse tästä ihan varma. Toki hanke aiheuttaa koko ajan jonkin verran kuluja. Mutta isommat kulut alkavat vasta lopullisen valinnan myötä alkukesällä 2021. Tällä hetkellä kustannusarvio Oulun osalta 20 miljoonaa euroa vuosien 2021 ja 2027 välillä. Kuten sanottua niin kuluja toki syntyy jonkin verran koko ajan. Nyt pitäisi vain olla tarkkana, että emme sitoudu mihinkään oleelliseen, ellemme tule valituksi. Jos taas tulemme valituksi, niin uskoisin että kokonaisvaikutus on myönteinen. Harmittaa vain näidenkin hankkeiden ylikansalliset tavoitteet; esimerkiksi olen kuullut kulttuuriväen tuovan esille, että sääntöjen mukaan hankkeessa tulee käyttää huomattavasti rahaa muihin kuin paikallisiin (kotimaisiin) toimijoihin.
Nythän valtioneuvoston pitäisi valita lähiviikkoina kolmesta hakijasta kaksi. Sattuneesta syystä on sellainen ’hytinä’ että Tampere on kahden valitun joukossa. Inhorealistisesti voisi ajatella, että toisena olisi puolestaan kahdesta hakijasta sellainen, joka olisi Tampereen rinnalla heikompi lopullisessa EU-tason valinnassa vuoden päästä (muistaakseni kesäkuussa 2021). Toisena siis Oulu tai Savonlinna.
Entä sitten korona?
Kuten on tullut esille ovat talousvaikutukset suuria. Taloutta on helppo ajaa alas, mutta yleensä hitaampi nostaa paremmaksi.
Kaupunki on reagoinut tietenkin poikkeustilanteeseen ja lopettanut tai vähentänyt toimintoja, joita laki koskee. Kuitenkin toimenpiteet näyttivät jonkin verran tarpeettomankin etupainotteisilta vaikkapa koulunkäynnin avustajien suhteen; näitä kun luonnollisesti tarvitaan etäkoulussakin; voisi ajatella, että niiden osalta, joilla on koulunkäyntiavustajan tarvetta, se vain kasvaa tällaisessa tilanteessa.
Lisäksi kaupunki on aloittanut koko kaupungin henkilöstöä koskevat yhteistoimintaneuvottelut. Tuossa harkitaan 90 vuorokauden enimmäislomautuksia. Tuo herättää itsessäni kysymyksiä siitä, että jos voidaan lomauttaa työntekijöitä kolmeksi kuukaudeksi, niin onko tarkoitus vähentää palvelutasoa, vai uskotaanko entinen palvelutaso saatavaksi vähemmällä väellä?
No todennäköisesti kyseessä on käytännössä enimmäkseen palvelutason lasku. Kokonaisuutena kyse on tietenkin siitä, paljonko voimme tuottaa palveluita. Toisessa vaakakupissa (palveluja tarvitsevien ihmisten tilanteen lisäksi) on se, että palvelujen lasku myös luultavasti heikentää elinvoimaisuutta ja edelleen tuo paineita palveluiden vähentämiseen.
Kuntien tulojen määrän laskun arvioidaan olevan jopa miljardin euron luokkaa. Tähän on luvattu valtionapua, mutta yleensä valtion lupaukset ovat olleet enemmän vaikkapa maksujen lykkäämistä tai jonkun valtionosuuden aikaistamista. Tällöin nykyisten alhaisten korkojen aikana tuollaisista ei ole oikeasti mitään hyötyä, ainakaan Oululle.
Juuri kaupungin lomautuksiin liittyen olen huolissani, että toivottavasti eivät esimerkiksi rakennuspuolen lupa-, katselmointi ym toiminnat viivästy. Tämä heikentäisi entisestään avoimen sektorin toimeliaisuutta.
Kaikkein tärkeintä on panostaa siihen, että yritykset pysyvät hengissä. Se on avain talouden ylösnostoon.
*** *** ***
Kuva Pixabay.
Artikkeli Talouden tasapainotus – entä korona julkaistiin ensimmäisen kerran Itsenäisyysmies.
